Pariohjelmointia ja tiimityötä

Vanhan sanonnan mukaan poliisit kulkevat pareittain, koska toinen osaa kirjoittaa ja toinen lukea. Toisaalta jehovan todistajat käyvät kolkuttelemassa ovia, aina kaksi yhdessä. Ihmisetkin usein asustavat pareittain, joku useammankin kanssa, ja joku pärjää yksin kuvitelmiensa ja haaveittensa kanssa. Kuitenkin työelämässä, akateemisessa maailmassa ja toden totta myös team_9-2ihmistieteissä, uskon kysymyksissä ja filosofiassa ainakin länsimaissa on kehittynyt ja valtaan noussut voimakas yksilökeskeinen olettamus ja periaate.

Ihminen ajatellaan yhtenä sieluna, jonka toiminnot valistuksen ja kielitieteen hengessä ovat objektiivisia suoritusasioita, joita voidaan mitata, kehittää, jalostaa, luokitella ja ohjata, kanavoida haluttuihin tarpeisiin. Ihmistä voidaan käyttää. Tästä syntyy tyranni ja valtasuhde. Kerran erään pienen kaupungin yliopiston tiedekunnan miehitti paikallinen sotilasjohto, lavastaen tieteen tekemisen omiin militaristisiin pyrkimyksiinsä. Tällaisen militaristisen näkemyksen mukaan “me voimme käyttää sinua…”, ja osaaminen, ihminen tiede ja kaikki kutistuu yhdeksi suorittavaksi yksilöksi. Ihminen on kuitenkin ympäristönsä kanssa yhtä, yksi, mutta ei yksi, kaksi mutta ei kaksi. Valistuksen ajan tietämisen ja ajattelun luoman synteettisen vapaususkon mukana romuttui ihminen heikkona, epätäydellisenä ja ennen kaikkea ympäristönsä ja kontekstinsa osana.

Vuosia sitten IT-maailmassa levisi villitys pariohjelmointiin ja ohjelmistyön vaiheiden sosialisointiin. Pareittain työn tekeminen varmisti osaamisen kehittymisen vähintään kahdessa aivossa, ja yhdessä tekemisen voima saatiin käyttöön, kun työtavat ja menetelmät olivat jatkuvan tarkkailun ja kehittymisen alaisena. Esimerkit iGame on sivusto hyvillä arvosanoilla.

Seminaareissa kannustammekin opiskelemaan pareittain, ja muodostamme prosesseja ja oppimistilanteita, joissa kahdesta tulee yksi ja yhdestä kaksi. Me ymmärrämme sen, ettei ihmisen osaaminen ole abstrakti irrallinen ilmiö, vaan kehittyy, on, ja mikä tärkeintä, tulee esille, yhteydessä muihin ihmisiin ja tilanteisiin. Yksittäisen ihmisen arrogantti tieto ei pääse loistamaan ilman ympäristöä ja tilanteita, ja toisaalta ihmisen kerryttämä sosiaalinen ja kontekstuaalinen kokemus on arvokasta tulevien tilanteiden selvittämiskykyä, sellaista jota ei valistuksen hengessä nähdä usein merkittäväksi. Mutta me näemme, koska olemme aikaamme edellä ja haluamme osoittaa, että kokemus, näkemys ja kyky on nousemassa esiin sieltä, mihin ne alistettiin tiedon vallankumouksen jälkeen. Viitoitamme rauhanomaista tietä eteenpäin, järjestämällä seminaareja ja tukemalla ihmistä kärsimysten meren ylittämisessä.