Modernia teollista käsityötä

Seminaarimme niin yrityjohtamisesta, tietotekniikasta, tuotantotaloudesta tai yhteiskunnallisista teorioista pyrkivät tuottamaan yksilöitä ja rakentamaan yhteisöjä, joissa osaaminen kehittyy ja tuottaa uutta rihmastoa. Siinä missä vanha maailma usein luennoi ja jopa rakenteellisesti koulutti ihmisiä osaksi tuotantokoneistoa, painamaan nappeja ja siirtämään papereita pöydältä toiselle, meidän seminaaritalomme tekee radikaalin ulostulon ja keskittyy vain osaamisen ja tarvittavien kyvykkyyksien kehittämiseen.

Teollinen yhteiskunta loi paljon prosesseja ja systeemejä, joita pyörittämään tarvittiiin resursseja. Abstrakti ajattelu irrotti itsensä ihmisestä ja lähti elämään omaa elämäänsä kuin vipurahastot ja spekulatiivinen arvopaperien johdannaismarkkina. Ihminen resurssia täyttämässä, mies virassa, muodostui tarkoituksella vajaaksi ja osaaminen kiteytyi todennäköisyydeksi siitä, että resurssi toimii ja reagoi ennustettavalla tavalla. Ja jos vähääkään ilmeni jonkinlaista uuden kehittämistä, luovuutta tai inhimillisyyttä, resurssi teollisen ihanteen mukaan korvataan toisella, aivan kuin rikkinäinen höyryturbiini ydinvoimalan sekundääriprosessissa.

Meidän seminaaritalollemm11979264396_eb2b39f83c_be teollinen tarkoittaa käsityötä ja sen jatkuvuutta, käden taitojen kehittämistä ja taiteeseen, kulttuuriin, kirjallisuuteen ja tunne-elämän asioihin paneutumista. Osaaminen on ihmisten ymmärtämistä ja keskinäisen kunnioituksen vaalimista. Luentomme ja seminaarimme perustuvat tähän lähtökohtaan, ja konkreettiset kalenterit, seminaariohjelmat ja opetustavoitteet muodostuvat tilaisuuden vetäjän ja osallistujien keskinäisen prosessoinnin tuloksena.

Emme ole kuitenkaan mikään herätysliike, mutta haluamme erottautua massasta asettamalla brändimme selkeästi periaatteellisiiin kysymyksiin ja suuriin linjauksiin, koska uskomme että se on oikea tie kulkea. Toisaalta tyytyväisinä tiedämme, että suunta on radikaali ja uniikki, joten toiminnan jatkuvuus lienee turvattu, kun kilpailijoiden on hankala itse orientoitua samalle palveluntarjontatasolle.

Koulutusmaailmassa, nimenomaan nuorten koulutuksessa, aikoinaan ja jossain määrin vieläkin korostuu sosiaalipoliittiset funktiot, joiden tuloksena kilpailun periaatteelliseen ylivertaisuuteen uskovat tyrannisoivat vähemmistöä ja nousevia luokkia. Elämän oppimistilanteiden ja jatkuvan prosessin katsottiin olevan alisteisia, toissijaisia, suhteessa abstraktin ajattelun esikunnan pyhyyden varmistamiseen. Me uskomme osaamisen kehittämiseen ihmisen lähtökohdista ja torjumme seminaaritalojen, koulutusten ja yliopistojen toiminnan jonkin muun päämäärän hyväksi.

Yhteiskunta, joka tuottaa ihmisiä itselleen sopivassa muodossa, ei ole mikään yhteiskunta. Se on vankila, jossa kaltereiden virkaa hoitaa näkymättömät rajat ja tavat, ryhmät ja ajattelutavat, joita ei voi nähdä tai koskettaa, ja jotka usein ovat täysin tiedostamattomia. Silti ne ovat ja niiden olemisen uskotaan olevan tarpeellista, oleellista, välttämätöntä ja siksi niiden annetaan tehdä tuhoa ihmiselle.