Maailman moninaisuus ja koheesion vastarinta

Joillekin globalisaatio on vain kansainvälistä kauppaa tai turvallisuusjohtamista. Syvemmälti ajatellen siinä on kuitenkin kyse diversiteetin, moninaisuuden, haastaman etabloituneen koheesion eksistentiaalisesta kriisistä. Moninaisessa globalisoituneessa maailmassa osaaminen, seminaarit ja kurssit irrottautuvat vanhasta kansalliseen koheesioon pyrkineestä viitekehyksestä. Kuuliaisuuden lectures-613720_960_720sijasta seminaari pyrkii kannustamaan ajattelun kehittymistä, maltillisuutta, radikaaleja riskinottoja ja nopeaa sopeutumista. Tällaisilla taidoilla moderni globaali ihminen saattaa kohdata elämän epävarmuuden.

Koulutuksen ja seminaarien tarkoitus on vahvistaa ihmisen kyvykkyyttä ja elämisen mahdollisuuksia epävarmuuden, kirjavuuden ja ristiriitaistenkin vaatimusten ristituulessa. Tällainen seminaaritarjonta voi vain kurottaa korealle ja pitkälle, jotta osallistujat saavat uutta puhtia ja välineitä tulevaisuuden, vieraankin, tarkasteluun.

Toisaalta seminaariosallistujat ovat ehkä törmänneet siihen muutosvastarintaan, joka nousee esiin kun vakiintuneita valtarakenteita haastamaan ilmestyy uusia ilmiöitä ja vaikutteita. Seminaareihin osallistuvien ja erilaisiin luentoihin kuulemaan tulevien tuleekin siis asennoitua samalla sekä siihen että he sitoutuvat että ottavat roolinsa muutosagentteina omissa organisaatioissaan. Näin henkilökohtaisen sitoutumisen kautta seminaarista tulee tiedonjakamiseen keskittyneen tilaisuuden sijasta tavallaan valanvannomista, seminaaria seminaarin oikealla nimellä.

Vaikka seminaarit ja luennot, ehkä koulutustilaisuudetkin, käsittelevät ja sisältävät myös konkreettisia harjoituksia ja esimerkkejä, tärkein oppimiseen ja tiedon sekä taitojen sisäistämiseen liittyvä yksittäinen elementti on sisäinen tahto ja motivaatio, myös rohkeus sekä sinnikkyys. Seminaariemme tärkein anti näin ollen onkin saavuttaa ja ylläpitää tätä toimintaa edistävää ja tukevaa mielentilaa, kokemusta ja sosiaalista tukea.

Monet ottavatkin koulutus- ja seminaaripäivät myös eräänlaisena vapautumisena, virkistyspäivänä toimiston ahdistavista arkiruutiineista. Ja tällainen mieltä virkistävä vaikutushan voi hyvinkin olla sillä hetkellä, kun ammatillista yhteenkuuluvuutta tuntevat yksilöt kokoontuvat samaan sosiaaliseen tilaan tai kontekstiin. Vaikka keskustelu olisikin itse asiaan liittyvää, on toimistohuoneen tai avokonttorin alistavat valtasuhteet poissa, ja ihminen pääsee hyödyntämään omaa osaamistaan ja avoimesti kanssakäymään niin kollegoiden kuin ehkä hieman tuntemattomienkin tahojen kanssa. Vastapoolin, opposition, tapaaminen voi myös synnyttää uusia ajatuksia ja miksei konkreettisia ehdotuksia tai lopputuloksia, vähintäänkin seminaaripäivä auttaa oman markkina-arvon mittaamisessa. Ei olekaan ollenkaan tavatonta, että ammattilaisten kokoontumisen jälkeen ovi käy yhdessä talossa ulos ja toisessa sisäänpäin.

Seminaaripäivät, koulutustilaisuudet ja ammatilliset erityisryhmät muodostanevat myös vanhakantaisen puoluepoliittisen johdon masinoiman ja tukeman ammattiyhdistysliikkeen uuden muodon esiasteet.